Päivä 12

Töiden jälkeen menimme kävelylle puistoon, joka päätti tämän vasilievskyn saaren. Sieltä oli mahtavat näköalat! Eremitaasi näkyi hyvin ja Neva-joen levein kohta. Paikka oli kyllä ihanan rauhallinen, vaikka olimme kaikkein pahimpaan ruuhka-aikaan liikkeellä.

Oli todella sumuinen päivä, eikä se iltaa myöten helpottanut.

"Romanttista"

Ellun mielestä on jotenkin noloa, että kuljen aamupalalle näin....mitenniin muka? :D

Päivät 8-11

Nyt on päivät menneet täällä vinhaa vauhtia. Elina on töissä 8:00-15:00 ja Karoliina on töissä tavallisesti 9:00-16:00. Mukavaa on ollut, mutta vapaa-ajalla olemme kuitenkin olleet enemmän nyt hotellilla rankkojen työpäivien jälkeen. Joka päivä saamme tehdä lisää uusia asioita, mutta suurimmaksi osaksi päivät ovat samanlaisia, mitä kerroimme viimeisimmässä postauksessa.

Kävimme paikallisilla markkinoilla, mutta mitään ei valitettavasti tarttunut käteen.

MEIDÄN ILTARUOKIEN PELASTUS <3
Teimme hotellihuoneessa itse tonnikalasalaatin ja löysimme suomalaista salaatinkastiketta vielä päälle Stockmannilta! Mikään salaatti ei oo ikinä maistunu noin hyvältä...

Meidän hotellissamme on suuri kuntosali, jossa pidetään ryhmäliikuntatunteja ja venyttelytunteja. Ollaan koukussa.. Olemme käyneet nyt 6 kertaa viikossa kuntoilemassa 1,5h-3h työpäivän jälkeen ja kokeiltu erilaisia jumppia ja zumbaa.
Meidän käytettävissä on myös hotellin spa, jossa on peräti kahdeksan erilaista saunaa. Olemme käyneet siellä pari kertaa työpäivän jälkeen lillumassa ja poreilemassa.

Nyt on meilläkin selkeästi arki alkanut..

Elinan työpäivä

Aamulla heräsin klo 6:15, tein aamutoimet ja kävin syömässä aamupalan.

Aamupalakate

Aamupala tarjoillaan Sevilla-ravintolassa, joka on vanha viinikellari.

Kun olemme tarjoilemassa aamulla, on vuorossa oltava vähintään yksi miestarjoilija, sillä likaisten astioiden kantaminen keittiölle ei ole tarpeellista naisille. "Naiset on tehty sokerista", eli toisinsanoen vien aina omat astiat ja miehet juoksevat vihaisena perässä. Kielimuuri on myös tuottanut ongelmia minulle, sillä n. 1/7 puhuu hieman englantia. Onneksi on google kääntäjä, jonka avulla vuorottelemme puheenvuoroja.
Olen myös oppinut perussanoja, kuten hei ja hyvää päivää, anteeksi, vasen, oikea, lusikka, haarukka, veitsi jne..

Työnkuva on ollut pitkälti näinä päivinä lusikoiden, haarukoiden, veitsien ja viinilasien kiillotusta, pöytien kattamista aamupalakatteeksi ja a'la carte -katteeksi.

Ravintolalla on myös oma henkilöstökanttiini, jossa saamme syödä päivittäin.

A'la carte- kate

Karoliinan työpäivä

Heräsin 7:ltä niin, että kerkesin Elinan kanssa aamiaiselle. Työpäivä alkoi klo 9.
Tänään on Venäjällä "Defender of the Fatherland Day", eli vähän niinkuin sotilaiden ja miesten päivä, joka on tärkeä päivä venäläisille.

Tänään tutustuin viipalointikoneeseen. Aamiaisella olevat leikkeleet ja juustot ovat isoina paloina, jotka tällä koneella viipaloidaan. Kone on hieman vaarallinen, koska terä pyörii kovaa ja yksi työntekijäkin oli juuri viiltänyt sillä sormensa.

Tässä kuva keittiöstä. Työntekijät eivät puhu englantia ja osa ei puhu edes venäjää, joten keittiöllä on usein hyvin haastavaa saada itsensä ymmärretyksi. Keittiöpäällikkö on suomalainen, mutta hänellä on vapaat menossa. Onneksi olen voinut turvautua google kääntäjään!

Kuvassa tiskinurkka. Täällä ovat omat työntekijät tiskissä ja sinne ei muilla ole asiaa, edes esipesuun. Kaikilla muillakin osa-alueilla on omat työntekijänsä, esim. aamiaiskokki, salaatintekijä jne. Lisäksi suurin osa työntekijöistä on komeita miehiä, kun Suomessa ala on kuitenkin naisvaltainen.

Erinäisten asioiden pilkkomisen jälkeen sain kunnian tehdä omenapiirakkaa SUOMALAISELLA ohjeella, keittiöllä hämmästeltiin, kun ohjeessa ei ollut smetanaa, koska täällä sitä laitetaan joka paikkaan, esim. höyrytettyjen kasvisten päälle.

Päivä 7

Tänään päätimme vapaapäivän kunniaksi mennä Nevski Prospektille, Pietarin pääkadulle porukalla. Metromatka meni hyvin, mutta eihän meillä tullut mieleen, että suurkaupungissa tapaaminen ei olekkaan niin helppoa. "Nähdään siellä kadulla sitten.." Ei näin, katu on 5 km pitkä. Lopulta kuitenkin löysimme Aleksin ja Nean.

Pitkän etsimisen jälkeen, kahvihammasta alkoi kolottaa, joten suuntasimme Starbucksiin. Tilasimme normaalikokoiset kahvit, mutta saimme Suomen *TUPLAT*.

Löysimme Stockmannin.. joka ei ole koskaan ilahduttanut yhtä paljon.
Olemme käyneet vain pienissä lähikaupoissa, joiden tarjonta ei ole vastannut odotuksia. (VARSINKIN KUN ON KELIAKIA.......)

Ruokaostoksien jälkeen meitä odotti Galeria, joka on siis valtava ostoskeskus.

Turistit matkassa + kuvaajakaro

(Huomatkaa mummo)

Tässä viikon aikana on huomattu, että keliakia on vieras käsite. Elinalla on keliakia, joten ruuan löytäminen on tuottanut tuskaa.
ONNEKSI ON S-KETJUT....

Lapussa kerrotaan, selvällä venäjällä, mitä keliaakikko saa syödä.
Mutta se ei tarkoita sitä, että ruokaa silti tehtäisiin gluteenittomaksi.
"Koska eihän se ole vakavaa..." Jopa kahvin mukana on täällä keksiä...

Onneksi jotain muutakin kuin gluteenittomia tuotteita tuli matkaan mukaan.

Kertakäyttöastiat eivät ole täällä muotia, joten niitä on vaikea havaita.
Stockmann!
Sitä onnen määrää, kuin sai syödä lusikalla jogurttinsa.

Päätimme tulla kirjoittamaan blogia hotellimme pääaulaan ja pian menemme nukkumaan, sillä aloitamme huomenna varsinaiset työt ja kerromme niistä lisää tulevissa postauksissa.