Päivä 2

Toisena päivänä, me lähdettiin kävelemään ja katselemaan Vasilievskyn saarta.
Haettiin puhelinliittymät, opittiin missä on lähikauppa ja ostettiin metrokortit.

Suomessa on sanonta *kaveria ei jätetä*, täällä se on *seitsemän ei odota yhtä*, sillä ihmisiä on 5 miljoonaa.. Yks mies tai nainen sinne tänne.. 

Metrojen rullaportaat kesti ikuisuuden.. eikä ne alaspäin katsottuna näyttänyt kovinkaan mukavalta.

Sitten me käytiin ajelemassa pikkubussilla ympäriinsä ja käytiin Pietarin ammattikoulussa.

Koulun ruokala oli hieman erilainen kuin Suomessa.

Siellä oli myös monta museohuonetta. Jokaisessa museohuoneessa oli aina oma teemansa, huonekalut, seinäkoristeet, maalaukset, veistokset, posliinimaalaukset yms.

Ammattikoululla meille tarjottiin teehetki museokierroksen jälkeen.

Illalla käytiin vielä shoppailemassa, kauppakeskus oli jo Tampereen kokoinen, joten parissa tunnissa olimme kävelleet vain pari kerrosta.

Kävimme Prisman näköisessä kaupassa ja ajattelimme, että tämähän on aivan hyvä.
Pääsimme kassalle asti, ja ostimme sipsiä ja karkkia.
Noh. Kun Karoliina oli maksamassa, otti kassaneiti hänen suklaapatukkansa pois, selittämättä mitään. On mukavaa, että kassaneidit pitävät asiakkaiden linjoista huolta. Tämän jälkeen Karoliina sai kuitenkin patukkansa takaisin, mutta sillä välin edellinen asiakas oli varastanut hänen limunsa ja sipsinsä.
Tästähän vasta riemu alkoi, kun kassaneiti ei puhunut sanaakaan englantia, ja sipsitkin oli vielä viety....

Illalla tulimme taxilla kotiin, ja matka olikin mielenkiintoisempi. 5 km matka kestikin 50 minuuttia, sillä ruuhkaa oli valtava määrä.
Karoliinan taxissa taxikuski alkoi katsoa televisiota, koska kyllästyi ruuhkaan.