Päivä 29

Lauantaina meillä oli taas "koulupäivä", elikkä ammattikoulun auto tuli hakemaan meidät Vasilievskyltä. Tälläkin kertaa mukanamme oli kaksi opiskelijatyttöä. Koululla meidät otettiin hyvin vastaan ja kiersimme kaikkien alojen luokat, kuten aiemmissakin kouluissa. Tässä koulussa pääsimme myös tositoimiin, kun meidät vietiin täkäläisen kokkiluokan kanssa paistamaan ja täyttämään blinejä. Se oli kivaa! Luokka oli todella pieni, eikä siellä ollut kuin viisi opiskelijaa. Kauhuksemme kuitenkin huomasimme hiiren kipittävän lattialla ja saimme melkein sydänkohtauksen! Kertoessamme kauhutilanteesta opettaja tokaisi :" Se on meidän luokkatoverimme". Olimme järkyttyneitä...
Koulu tarjosi meille kolmen ruokalajin lounaan. Aluksi oli salaatti: tomaattia ja kurkkua, keittona oli kanakeitto, jossa kananpala oli kokonaisena keskellä. Pääruoaksi oli leivitettyä kanaa (Elinalla oli onneksi omat eväät mukana, koska osasimme arvata, että on jotakin leivitettyä...)
Lisäksi yllätyimme siitä, että vessapaperia ei ollut. Ei, se ei ollut väliaikaisesti loppu, vaan sitä ole ikinä. Elinan kysyessä asiasta tokaisi yksi koulun oppilaista : "Emme me pyyhi täällä". Vessaan ei siis ollut Elinalla sittenkään asiaa.

Koulun jälkeen matkamme kävi kohti Iisakin kirkkoa (taas). Tällä kertaa saimme opastuksen, mutta jos rehellisiä ollaan, niin noin puolet siitä meni ohi. Ikävä tosiasia vain on se, että se venäjän aksentti vie kaiken ymmärryksen englannista.
Kierroksen jälkeen menimme Iisakin kirkon näköalapaikalle, josta oli kyllä hienot näköalat. Näimme ensimmäistä kertaa öljynporauslautatkin!

Könöt

Kulttuurikierros ei ollut vielä tässä, vaan menimme vielä verikirkkoon "kirkko veren päällä". Iloksemme saimme suomalaisen selostuksen kuulokkeiden kautta, joten tällä kertaa ymmärsimme siis kirkon histoarian. Kieltämättä se on mielenkiintoinen.

Suuntasimme vielä Nevskille shoppailemaan ja nauttimaan keväisestä päivästä. Saatoimme vahingossa eksyä myös pectopahiin (ravintolaan). Olemme huomanneet, että Pietarissa ei ole samanlaisia etikettisääntöjä kuin suomessa. Ensinnäkin astiat kerätään naaman edestä HETI kun on saanut syötyä, eikä siis odoteta, että kaikki olisivat syöneet. Sen lisäksi ruuat tuodaan miten sattuu. Aleksi sai annoksensa noin 10 minuuttia ennen Elinaa ja sen jälkeen Essi, Karoliina ja Nea odottivat omaansa vielä n.10 min. Ja tämä ei ole mikään poikkeus, vaan näin toimitaan kaikissa ravintoloissa. Oli se kuinka hieno tahansa. Astioiden keruu on ripeää, mutta annoksen saaminen hidasta, vaikka olisimme ainoat ruokailijat.