Päivä 42

Huhhuh, päivä 42.
Juurihan oli päivä 1.
Eilen kävimme tekemässä vielä viimeisen matkan Nevskille ja ostimme viimeiset tuliaiset. Illalla kävimme syömässä vielä Dans le noirissa?, eli tummassa ravintolassa, joita on kaksi maailmassa. Tarjoilijat ovat sokeita ja ravintola on aivan pimeä.
Meidät ohjattiin ravintolaan käsi toisen olkapäällä ja astuimme pimeyteen.
Meille tarjoiltiin viinit ja kolmen ruuan menu.
Maut todella nousivat esille, mutta silti pimeys otti vallan ja alku oli todella pelottava. Saimme kuitenkin syötyä, vaikka ruokaa lensikin paidalle ja lattialle pariin otteeseen. Ruoka oli mielenkiintoista ja lopussa meille näytettiin, mitä olimme syöneet ja maut olivat eksoottisia.

Dans le noirin? jälkeen, menimme vielä Vasilievskyyn kantapubiimme yksille ja nautimme vielä viimeisestä illasta haikein tunnelmin.

Tämä reissu on antanut niin paljon enemmän mitä olisimme koskaan voineet kuvitella. Olemme oppineet valtavasti kulttuurieroista ja osaamme nyt eri tavalla arvostaa Suomea, mutta myös Venäjää.
Ihmiset ovat mukavia, jos on itse mukava. Elämä täällä on erilaista, mutta olemme oppineet niin paljon kulttuurista ja toimintatavoista, mitä emme olisi koskaan voineet oppia Suomessa.
Kiitämme siis paljon heitä, jotka ovat matkamme organisoineet, sillä tätä kokemusta ei korvaa mikään! Tulemme kotiin henkisesti rikkaampina ihmisinä.
(Fyysisesti rahat ovat loppuneet..)
Lisäksi lähdimme reissuun koulukavereina, nyt tulemme reissusta kotiin sydänystävinä. Tulemme muistamaan tämän matkan aina, kiitos <3